Onnea Victoria & Daniel
Paras mielikuvitusystäväni, Victoria, meni eilen naimisiin. En valitettavasti päässyt juhlistamaan hänen suurta päiväänsä paikan päälle, sillä kutsuni oli ilmeisesti kadonnut postissa. Luulen, että Suomen posti hukkasi niitä hääkutsuja ihan urakalla, sillä eihän siellä juuri muitakaan suomalaisia näkynyt. Tarja ja Pena nyt olivat tietty siellä, kun Kalle-Kustaa on varmaan möläyttänyt Tarjan kuullen, että häät ovat tänä viikonloppuna, ja sitten Silvia oli varmaan sanonut, että eihän niitä nyt ilkeä olla kutsumattakaan, kun asia kerran tuli jo puheeksi. Ville Niinistökin oli kuulemma paikalla, mutta hänen kutsupa ei ollutkaan Itellan käsissä vaan Ruotsin kuninkaallisen postin, sillä hänhän juhli itse asiassa ruotsalaisen vaimonsa kutsulla.
Suomen postilaitoksen nimi voi vuosien mittaan vaihdella, mutta yksi asia pysyy: minun ja Victorian potentiaalisen ystävyyden sabotointi. Lapsuuteni onnellisimmassa unessa Victoria rupesi minun kanssani kirjeen vaihtoon. Unen kirjeissä ymmärsimme toisiamme täydellisesti: Meillä oli kummallakin pikkuveli ja -sisko, lähes samanlaisilla ikäeroilla. Olimme kummatkin vastuullisia ja tunnollisia. Oikeastaan ainoa eroavaisuutemme tuntui olevan taustamme – Victoria polveutui Euroopan kuninkaallisista, minä karjalaisista pienviljelijöistä. Muistan, että unessa kirjeystävyytemme kuihtui yksien vaihdettujen kirjeiden jälkeen. Epäilemättä syynä oli Suomen postin epäluotettavuus.
Suomen postista huolimatta juhlistin sukulaissieluni hääjuhlaa jo perjantaina oivallisella kala-aterialla, kuohuviinillä, bebe-leivoksilla sekä virallisilla hääkonvehdeilla kera oikeiden ystävien. Lauantaina tein itselleni juhlan kunniaksi rintakukan hääkisastudioon Parolan Aseman ohjeella. Diadeemin askartelu ei sitten onnistunutkaan yhtä hyvin. Ehkä minut on todella tuomittu tasavaltalaiseksi. Mutta onneksi tasavaltalaisetkin saavat fanittaa Roxettea. Ja Vickania. Ja Danielia – varsinkin hänen ihanan puheensa vuoksi.
Ihana rintarossi, olisit varmasti sopinut sen kanssa juhlaväen sekaan kuin ankka lampeen. Meikä värkkäsi periaatteidensa vastaisesti tyttärelle victoria-mekon ja osti tiaran. Raparperimuffinssien herkkä vaaleanpunainen kuorrutus muistutti lopulta aavistuksen Kallen mätitahnaa, mutta teemaanhan sekin sopi! Ja suklaakruunut ja V- ja D-kirjaimet jähmettyivät ajoissa ja ne saatiin tuikattua nonparellien kera kakkusten päälle. Ou jee, nyt vaan odotellaan että ystäväsi pikkusisko järjestää samanlaiset kemut!
Kiitoksia, ja rintarossin tekeminen (ainakin organzasta) oli helppoa kuin mikä! Raparperi oli varmasti hyvä valinta muffinseihin, sitähän oli juhlamenussakin. Nyt vaan turautellaan Kallen mätitahnaa Wasa-brödin päälle ja natustellaan vadelmaveneistä, kunnes Madde tai C-P menevät naimisiin.
Mekin juhlittiin Kir Royalin ja cocktail-palojen kera 🙂 Oli kyllä ihanaa ja niin romanttista. Ja vielä Ylpeys ja ennakkoluulo leffa kaiken päälle. Ahh!
Voi Laura, mitkä romantiikkaöverit! Minä oon vieläkin ihan fiiliksissä, että miten rakkaus voikin olla niin kaunista.