Täydellinen torttu
No nyt on torttutesti tehty.
Voittajia olivat mielestäni Kaisan Cafén torttu ja Primulan torttu. Nämä siksi, että maun ja koostumuksen lisäksi näissä tortuissa oli kosteus kohdallaan. Fasun tortulle annoin taannoin yhtä paljon pisteitä kuin Primulalle, mutta silloin en vielä tiennyt, kuinka vaikeaa on löytää riittävän kostea torttu.
Mutta millainen sitten olisi täydellinen torttu?
Ulkonäöltään täydellinen torttu olisi hieman tummempi – ei sellainen kalpea hattivatti kuin Ehon torttu. Hillo olisi tymäkkää aitoa vadelmahilloa ja sokeririnkula olisi reilu ja valkoinen, kuten Fazerilla oli. En todellakaan tajua, mikä järki on vaaleanpunaisessa rinkulassa.
Koostumukseltaan täydellinen runksu olisi ehdottomasti rouheinen: mantelia tai pähkinää, ei sen niin väliä, kunhan mantelia on tortussa jossain muodossa. Testiperiodin aikana huomasin myös, että pidän sittenkin hieman ilmavammista, ei niin taikinaisista tortuista. Ja mureaa sen olla pitää. Hyviä koostumuksia oli mielestäni kärkikolmikossa jokaisessa.
Kostukkeena täyden kympin tortussa olisi punssi. Sitä pitäisi olla riittävästi muttei liikaa. Kaisan torttu oli kosteudeltaan erinomainen ja Primulankin hyvä, kaikki muut olivat minun makuuni liian kuivia. Punssifiksaatiota ihmettelen hiukan itsekin, sillä en varsinaisesti pidä punssista – paitsi Jalluun sotkettuna. Runebergin torttu on minusta nimenomaan aikuisten leivos, joten pieni polte saa maistua kostukkeestakin läpi. Summa summarum, kosteuden pitää mielestäni tulla kostukkeesta, ei rasvasta tai raa’asta taikinasta.
Maultaan täydellinen torttu olisi, kuten äsken totesin, aikuismainen. Siinä saa olla kitkeryyttä, mutta esanssisuudesta en pidä. Hyvä Runeberg ei ole liian makea eikä missään nimessä rasvaisenmakuinen. Maun lisäksi suutuntuma on hyvässä tortussa ehdottoman tärkeä.
Ensi vuonna aion pitäytyä Kaisassa ja Primulassa. Tai saatan ehkä villiintyä leipomaan itsekin. Ehkä.
Mutta nyt alkoi herkuton helmikuu.
Arvaamitäarvaamitä?! Mä onnistuin tekemään itse täydellisyyttä hipovan tortun! Muokkasin perusohjetta, koska kaikkea ei löytynyt kaapista tarpeeksi, ja ehkäpä ne ylimääräiset vehnäleseet auttoivat koostumuksen ilmavuuteen. 🙂
Mutta kaikkein tärkeimpänä tekijänä olikin kostutus: punssin tai manteliaromin sijaan käytin…(rumpujen pärinää)…Amarettoa! Se antoi täydellisen mantelisen maun, ja silti mukana on alkoholin tuomaa pontevuutta. Jos ens vuonna kokeilet torttujen tekemistä, niin suosittelen kokeilemaan Amarettoa.
Huraa! Onnittelut onnistuneesta tortusta! Uskon, että leseet on hyvä veto, koska ne tuo lisää sellasta rouheisuutta. Ja Amaretto, todellakin voin kuvitella sen toimivan. Voisin kuvitella, että Fredrika Runeberg olis käyttänyt Amarettoa, jos sitä olisi siihen aikaan ollut.
hyvä torttuläpiveto.. rouheisuudesta oon samaa mieltä.. pitää olla pähkinää
Kyllä, rouheeta rouhetta!
Herkuton helmikuu, tuon otan kyllä heti käyttöön omassakin olemisessa. Jäi vähän putki päälle juhlakauden mässäilystä…
Ihana tää sun testi! Mäkin tein omaa testiäni. Picnicin torttu oli paras siihen asti, kunnes ostin Espoonlahden Ulappatorin Ovaskan leipomosta heidän itsetekemänsä tortun, lööööv! Todellakin se täydellinen torttu! Kostea, murea, makoisa, hillokin tosi hyvä!
Picnicin tytöt eivät tienneet, mistä heidän torttunsa ovat peräisin (heh), vaikka kahteen otteeseen yritin sitä heiltä kysellä. Ja siis tämä kyseinen Picnic sijaitsee Kamppicenterissä.
Vähän myöhässä/ajoissa, mutta aiheeseen liittyen: multa saa r-bergintorttumuotteja lainaan. Niillä saa ulkonäön just aidoksi. Ja omat kokeiluni puoltavat myös Amarettoa, joskin tänä vuonna ihan oivat aromit tuli myös rommilla.
Tytti, tortut koukuttivat niin pahasti sokeriin, että herkuton helmikuu tuli oikeasti tarpeeseen.
Marsvin, oon tässä viime ajat suhaillut bussilla mitä ihmeellisimpiin kolkkiin Espoossa. On ilo huomata, miten paljon täällä on pikku leipomoita. Pitää vaan kans hypätä bussista pois leipomon kohdalla 🙂
Essi, kiitos, painetaan muotit takaraivoon. Ja mars Alkoon täydentämään Amarettovarastot!