Lapsuuden sankarit

Muistin taas, mitä asioita inhoan paitojen tekemisessä:

– Paitojen hommaamista
– Kuva-aihioiden printtaamista
– Sabluunan piirtämistä ikkunaa vasten
– Haavoja sabluunan leikkaamisen jäljiltä
– Välisuojapaprujen pujoittamista paidan sisään
– Olkkarin lattian suojaamista
– Lattialla kökkimistä
– Sitä, kun seuraavana päivänä takareidet on ihan tohjona
– Jälkien siivoamista
– Värien kiinnittämistä
– Tilaustöitä

Mutta tälläkin kertaa lopputulos oli kaiken tuon kyrsiintymisen arvoista ja valmiista töistä saadut kicksit hälvensi kaikki ärsyyntymiset. Ainakin seuraavaan kertaan saakka.

Lapsuuden sankarit paidan rinnuksissa.


Olin siis luvannut tehdä yhdelle ala-astekaverilleni alla olevat kolme paitaa hyvissä ajoin ennen joulua. Suomeksi sanottuna eilen, hirveässä paniikissa. Normaalisti teen yhden sabluunan yhtenä iltana ja painan sillä toisena iltana 3 – 8 paitaa – eilen tein kolme sabluunaa ja painoin niillä yhteensä 12 paitaa sekä noin 20 pikkulappua. Välillä tuntuu, että oikein usutan itseäni päästämään mopon irti.

Night Rider (siinä ei kuulunutkaan olla K:ta ekana), Doc ja Uuno.


Harmittaa, että oon painanut tuollasia kokeilulappusia vasta viimisen vuoden ajan. Se on oikeastaan ainoa järkevä tapa jättää omista töistä jotain konkreettisia muistoja itselleenkin. Ja vaikka noi laput ovatkin osa vähän epäonnistuneita, niin miusta ittestäni ne on usein kaikkein hienoimpia. Oon suunnitellut, että joskus tulevaisuudessa teen noista maailman päheimmän tilkkutäkin.

Lipui ja lapui.