Pullotonttu – tollopunttu

Lähdemme huomenna remppaamaan kummityttömme vanhempien uutta kämppää. Nää viimiset viikot ovat olleet yhtä haipakkaa ja hullunmyllyä koulujuttujen puolesta, joten tapettien repiminen ja maalitelalla suhailu voi olla varsin hyvää paineiden päästöä.

Uuteen tupaan kuuluisi kai viedä suolaa ja leipää, mutta se on jotenkin hirveen tylsää. Ajattelimme viedä sipsipussin ja muutaman oluen – suola- ja viljatuotteitahan nekin ovat. Koska talo tarvitsee myös kotitontun, ajattelin pakata tupaantuliaiset tonttukassiin, sikälis kun muistan, mihin oikein jemmasin ylimääräiset (toivottavasti valmiit) versiot keväällä.

Kotitonttuhengessä täräytin eilisiltana myös kaljapullonlämmittimen. Tai kuka nyt haluis kaljapulloa lämmittää, oikeampi sana olis kai lämmöneriste, joka estää lämmön siirtymistä kädestä mallasjuomaan (kylläpä insinöörikieli saa kaiken kuulostamaan niin sairaan hauskalta ja lennokkaalta). Mutta olkoon tää nyt kuitenkin pullonlämmitin.