10 vuotta Huippuhommaa

Maaliskuun lopussa Huippuhomma täyttää 10 vuotta. Onnea ja töttöröö!

Uskomatonta, että nettimaailmassa jokin asia on pysynyt hengissä näinkin pitkään. Olen kyllä yllättynyt siitäkin, että olen jaksanut sitoutua johonkin kymmeneksi vuodeksi ilman superpitkiä taukoja; Muistaakseni jokaisena kuukautena näiden 10 vuoden aikana blogi on kuitenkin päivittynyt.

Pyöreiden vuosien äärellä kuuluisi kaiketi nostaa esille tähtihetkiä kuluneilta vuosilta. Mutta se, mikä sopii iskelmäartistin tasavuotistaiteilijajuhliin, ei tunnu luontevalta pikkublogilleni. Sitä paitsi koko 10 vuoden arkistohan on tuossa ihan hollilla parin klikkauksen päässä. Joten eipä muistella menneitä vaan puhutaan kymppivuotisten kunniaksi blogin tarkoituksesta.

Nopesti ajateltuna tällainen askartelublogi on aika harmitonta ja osin pinnallistakin kamaa. Että tarvitseeko sillä nyt syvempää tarkoitusta olla.

Minulle tämä blogi on oodi ideoille ja aikaansaamiselle. Ideat ja ideoinnille suotuisa ilmapiiri ovat minusta aivan huikean tärkeitä asioita. Vaan jotenkin viimeisten vuosien aikana olen alkanut arvostaa yhä enemmän ideoiden toteuttamista. Hyviä ideoita on maailma pullollaan, mutta kyllä sittenkin vaan maailma muutetaan teoilla – sillä että saa vietyä ideat toteutukseen. Ja sitä minä haluan tällä blogilla promota: tekemistä, ideoiden viemistä käytäntöön. Vaikka sitten hyvin pienessä ja kotoisessa mittakaavassa. Paras idea on toteutettu idea.

Toinen Huippuhomman kantava voima on sellainen arkielämän vastuullisuus. Se ei ehkä paista läpi joka kirjoituksesta, mutta toistuvasti löydän itseni tämän asian ääreltä, vaikka muuta koittaisin. Avataanpa vähän tarkemmin:

Joskus mieleni tekisi valittaa oikein kunnolla vaikkapa jostain asiakaskokemukseen liittyvästä asiasta. Kirjoittaa sellainen terävä ja sivaltava reposteluteksti. Mutta kun käyn suihkimaan sanansäilällä, niin aika nopeasti teksti alkaa näyttää tosi säälittävältä. Että ketä se sivaltelu oikein auttaa. Kai se hetkellisesti antaisi minulle itselleni erinomaisen fiiliksen. Mutta parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa repostelemaani asiakaskokemukseen osallinen tyyppi lukee tekstin, vetää herneet nenään, lyö luukut kiinni ja tyrmää tekstissä piilevän aiheellisenkin kritiikin. Mikään ei muutu. Niinpä kerta toisensa jälkeen olen todennut, että jos on tarve kirjoittaa jostain ongelmasta, niin rauhallinen epäkohdan palastelu ja ratkaisuehdotuksen tarjoaminen on vaan kuitenkin sellainen lähestymistapa, jonka voin allekirjoittaa.

Kaikkien näiden vuosien ajan minun on ollut vähän hankala lokeroida Huippuhommaa. Että onko tämä nyt neule-, käsityö-, ruoka- vai yleisharrastusblogi. Vaiko oikein lifestyle-blogi.

Nyt kymmenen vuoden jälkeen minulle on valjennut, että Huippuhomma on elämäntapablogi. Suora suomennos ei kuulosta niin kiiltäväpintaiselta kuin englanninkielinen vastine samalle sanalle. Elämäntapablogissa ei tarvitse rajoittua käsitöihin, matkailuun tai sisustamiseen – enhän itsekään ole mikään yhden asian nainen. Kenties jossain vaiheessa laajennan noita etusivun yläpalkissa listattuja aihepiirejä entisestään vaikkapa ammatillisiinkin asioihin.

Lopuksi on myös tunnustettava, että viime aikoina olen pohtinut sitäkin, onko aika ajanut jo blogien ohi. Ja onko keskiluokkaisista kotiaskareista kirjoittaminen relevanttia tänä maailman aikana, kun Euroopassa kuohuu ja Suomen henkinen ilmapiiri on niin kovin kärjistyneen tunkkainen.

Mutta ehkä juuri tuon tunkkaisuuden raikastamiseksi tarvitaan jotain vastapainoakin. Tai ainakin minä tarvitsen. Ja niin kauan aion tätä jatkaa.

Kiitos näistä vuosista ja tervetuloa uudelleen.