Upslaakit
Koin männäviikolla ehkä elämäni parhaan kampaajakokemuksen. Sen lisäksi, että kampaajalla oli hulvattoman hauskaa, sain myös uuden, tyylikkään pään. Uusi pää ajoi tietysti metsästämään uusia vaatteita viikonlopun häihin. Kun mitään kivaa mekkoa/hametta/leninkiä ei kohtuullisen etsimisen jälkeen löytynyt, päätin investoida hienoihin (-50%) kenkiin ja monikäyttöisiin (ennestään edullisiin) housuihin. Tosin housut olivat ns. puolivalmisteet.
Löysin siis hiukan yllättäen Henkka&Maukalta hyvälaatuiset suoralahkeiset pökät, jotka olivat edulliset mutta lahkeista silleen törkeellä tavalla vajaamittaiset tällaiselle 180-senttiselle koipeliinille. Mutta hätäpä ei sillä hetkellä tuntunut minkään näköiseltä, sillä ajattelin tuunata housuista sopivat.
Lauantaiaamuna 2 tuntia ennen kuin piti olla valmiina lähtöön, leikkasin lahkeista reilut 20 cm pois. Poisleikatuista paloista nappasin vielä noin 7 cm palan talteen aivan lahkeen reunasta. Näin sisäisten silmieni edessä kaprit, joiden lahkeissa olisi upslaakit. Tähän saakka homma toimi vielä ihan mukavasti.
Onnittelin jo itseäni mielessäni hyvästä ja kivuttomasta tunnin tuunaussessiosta ja loistavasta lopputuloksesta, mutta siihen sitä sitten kompastuttiinkin. Tajusin kyllä, että upslaakipalan sauman pitäisi tulla housujen oikealle puolelle, ja että jos jättää housut oikeinpäin ja kääntää upslaakin nurinpäin, niin homman pitäisi toimia. Mutta jostain syystä ajattelin myös, että sehän on sama asia kuin että kääntäisi housut nurinpäin ja jättäisi upslaakin oikein. Ompelin itsevarmasti upslaakipalan kiinni housuihin ja saumuroin reunat huolellisesti, ja vasta sitten vaivauduin ensimmäistä kertaa kääntämään työn. Tajusin, että minulla oli käsillä erittäin siisti lahkeen jatke – mutta jos upslaakin taittaisi ylös, töröttäisivät saumat julkisivupuolelle. Purkuun.
Lopun viimein aikaa tärväytyi tunnin sijasta puolitoista, mutta valmista ja siistiä tuli. Upslaakien lisäksi ompelin vielä etutaskut umpeen, sillä ne olisivat muuten töröttäneet rumasti leventäen lantio-persaus-seutua vielä entisestään. Kaiken kiroilun ja purkamisen jälkeen lopputulos (erityisesti iiiihanien kenkien kanssa) oli varsin toimiva. Ja enemmän minua kuin mitkään valmiit mekonretaleet.
Aaaaaaaaaaaaivan ihanat kengät!!! Ja tyylikkäät pöksyt!:)
Mistähän olet nuo kengät ostanut? Olen metsästänyt vastaavia internetin ihmemaasta tolkuttoman kauan, mutta suomenkieliset hakusanat eivät ole oikein onnistuneet. Ulkomaalaisuus ei haittaa, mutta aina parempi jos niitä pääsisi kokeilemaan.Ja hienot tuli housuistakin!
Tosi hyvän näköiset! Ja kengät kanssa! Mä oon myös joskus taistellut upslaakiasian kanssa, tosin siksi, että housuja pitää aina lyhentää…
Kengät ovat kyllä todella syötävät, vinkkiä ostospaikasta otetaan vastaan 😀
No tuurilla ne laivatkin joskus seilaa – mahtavan hieno lopputulos, eikä kukaan arvaa millainen säätäminen oli taustalla! 🙂
Silja, kiitoksia, kengät vaan huusivat, että ”myö halutaan siun mukaan”. Ja pökät ovat riittävän simppelit noihin kenkiin.Ultimecia, ostin ne Helsingistä Aleksanterinkadun Ziosta. Ne on Wonders-merkkiset (espanjalaiset ymmärtääkseni) ja tosiaan poistuvaa mallistoa, kun olivat puoleen hintaan.Laura, kiitoksia. Joo, että voikin välillä olla vaikeeta laittaa sauma ikään ku oikeelle puolelle, vaikka se kuinka jäis piiloon.Jaana, juu, tosiaan Aleksin Ziosta. Siellä oli muutamia hajakokoja vielä jäljellä sekä kermanvärisellä että vitivalkoisella vaalealla osalla. Niin, ja Ziolla on liikkeitä Helsingissä myös Kämp-galleriassa sekä Fredalla.Niina, niinhän se on 🙂 Ja se on myös uskomatonta, miten nopeasti nää sähläyskokemukset unohtuu kun saa jotain vihdoin valmiiksi.