Rautalangasta väännettyä
Nyt voi jo laittaa iskänpäiväkortinkin näytille, kun h-hetki on mennyt.
Vuodet ne vaan vierii, mutta meikäläisen nysväämien korttien taso pysyy vuosi vuodelta samana – kehitystä on tapahtunut viimeeksi kai ala-yläasteen taitteessa 🙂 Mutta aina ne vaan on väsättävä itse. Ja voin aina väittää tarkoituksellisesti edustavani naivistista tyylisuuntaa.
Miten tuo rautalanka on saatu pysymään?
Rautalangan päät yhtyvät hirven selässä. Yhtymäkohtaan tein pari kiepautusta, jotta hirvi säilyttää muotonsa. Rautalangan päät puolestaan tökkäsin korttipahvista läpi, kummankin omasta kohdastaan, jotka olivat noin puolen sentin päässä toisistaan. Kääntöpuolella (siis kortin sisäpuolella) kieputin rautalangan päät taas toistensa ympäri ja taivutin kortinsuuntaisesti. Jos haluasi tehdä homman kestävämmin, niin varmaan kannattasi viritellä jotain vahvikepahveja lävistyskohtaan tai liimata langan häntien päälle vielä ylimääräinen pahvilappu.
Äh, i-kirjain temppuilee tässä näppiksessä, joten äskeiseen kommenttiin tuli ihan kiitettävästi kirjoitusvirheitä, mutta kaipa siitä selvän saa.
Mulla on kans tapana -tai siis on ollut jo kauan tapana tehdä melkein kaikki kortit itse. Välillä tuntuu, että 13-vuotiaana tehdyt ovat ihan yhtä hienoja kuin 13 vuotta myöhemmin tehdyt. Se on jotenkin kummallista. Miksi tässä asiassa ei kehity. Vähän niin kuin että jalka lakkaa kasvamasta jo varhaisella iällä.
Sain tästä myös todistusaineistoa muutamia vuosia sitten tehdessäni pitkää sijaisuutta ala-asteella. Mun piti tehdä tokaluokkalaisille lapsille malliksi sellainen kuivatuilla herneillä täytetty hiiri. Sitten kun ne lapset olivat saaneet sen mun mallihiiren perusteella tehtyä omat hiiret, se mun hiiri näytti karmeelta möykyltä. Ne lasten oli paljon hienompia. Kai niiden tekemiseen sen ikäisenä keskittyi niin täysin.
Voisinko muuten linkittää blogisi omaani? Luen sitä usein ja ois kätsympää. Sitä paitsi sen kautta olen alkanut ymmärtää neuleblogejen funktion(:
Yo-kuntatouhuissa törmäsin ekan kerran siihen, että joku yritti ihan vakavalla naamalla selittää jotain sillä, että ”kehitys kehittyy”. Kyllähän kehitys varmaan kehittyykin, mutta aika monessa tapauksessa asian voisi ilmaista jotenkin tarkemmin tai kuvaavamminkin. Mutta, mutta. Tää korttien tason säilyminen on kyllä niin hämärä juttu, että siihen en keksi muuta selitystä: kehitys kehittyy – meikäläisen kortit eivät.
Voit kyllä Pinja linkittää blogini omaasi. Miulla meni itsellänikin jonkin verran aikaa hyväksyä, että tää todella on neuleblogi, mutta nyt olen jo sinut asian kanssa 😉
Oon kyllä itsekin viettänyt monet ajatuksia herättävät hetket siun blogia lueskellen… Kun jossain vaiheessa saan päiviteltyä Huippuhomman ulkoasua, sivupalkkeja sun muuta, niin voinen varmaan linkitellä sinunkin suuntaan?
Onneksi olkoon dipan johdosta!
Ja hups -en huomannut vastata tähän. Saa linkittää. Uusimman postauksesi paidat oli aika mahtavia(: Uuno -paita erityisesti.
Uusimmassa tai melkein uusimmassa Soundissa on Loirin haastattelu. Hassua, että sitä voidaan nykyään haastatella Soundiin,