Meidän suvussa hortonomiset lahjat ovat keskittyneet floristi-siskolleni. Minulla on viherpeukalo töröttänyt aina melkoisen keskellä kämmentä; kuivien risujen kasaaminen kimpuksi oli pitkään ainoa kukkia & sidontaa -osaston taidonnäyte, mihin pystyin. Tämän siskoni innoittaman tulppaaniasetelman… Lue loppuun
Yksi ensimmäisistä askarteluista, jossa käytin muutakin kuin paperia ja liimaa ja jonka muistan, on ikkunaan ripustettava lumihiutalenauha. Se askarreltiin kerhossa, siis alle kouluikäisenä, valkoisesta puuvillalangasta ja postilähetysten pehmusteina ja täyteaineina olleista valkoisista, kevyistä… Lue loppuun
Riisipuuro on herkullista mutta ihan sairaan vaikeaa keittää. Aina se kärähtää pohjaan vaikka kuinka sekottaisi, ja sitten niitä ruskeita hiutaleita leijailee kattilassa kuin rauskuja valtameressä. Jos joku näkee vaivaa keittääkseen ison satsin herkullista… Lue loppuun
Jouluna saa syödä yölläkin. Kun jouluyönä hiippailee kuusen valojen loisteessa jääkaapille, on vähintäänkin kohtuullista, että jääkaapin ovikin on puettu jouluisen juhla-asuun – riemunkirjavat muovihedelmämagneetit voi siivota pois silmistä ja mielestä, ja tilalle saa… Lue loppuun
Nyt viimeistään on aika kirjoittaa joulupukille. Toiveiden kirjaaminen paperille voi olla turhaa puuhaa, sillä paperi vettyy helposti tontun nutun taskussa. Kivitaulut taas ovat melko vahvasti last season, suorastaan Mooseksen aikainen kanava. Mutta on… Lue loppuun
Taannoisesta äänikirjoituksesta intoutuneena päätin kokeilla, saisiko akustiikkaa pehmennettyä kotikonstein ilman, että tarvitsisi liimailla rumia akustiikkalevyjä seiniin tai kattoon. Hain Etolan vaahtomuoviosaston jämäpalakorista epämääräisiä superlon-paloja. Vaahtomuovi oli juuri sopivasti pikkuisen paksumpaa kuin mitä taulunkehykseni ovat… Lue loppuun
Pehmustin tauluja Betonilähiön puolella. Ja kyllä ne pehmensivät fiilistä, tosin canvas-tauluilla ja akustiikkalevyillä tulos olisi varmasti tehokkaampi.
”Kyllä elämisen äänet kuuluvat kerrostaloon”. Juu-u, olen samaa mieltä. Mutta on tuo myös ehkä kulunein kerrostaloasumisen argumentti ikinä. Elämisen ääniltä ei voi välttyä, mutta ei se myöskään tarkoita, etteikö pikkuisen voisi yrittää. Minua… Lue loppuun
Kuuma, nihkeä kupoliteltta. Aurinko rätköttää katon läpi, sisälämpötila lähestyy 40 astetta, ilma ei kierrä – telttailufiilis puski pintaan jostain alitajunnasta, kun vierailin WeeGee-näyttelykeskuksen pihalla nököttävässä Futuro-talossa yhtenä kesän harvoista hellepäivistä. Uskon, että myös sateen ropina,… Lue loppuun
Meidän taloudessa eletään todellakin jossain nörttikuplassa, hieman irti reaalimaailmasta. Bongasin reilu viikko sitten, että Kaapelitehtaan HI Design -näyttelyssä järjestetään robotti-workshoppeja nyt parina perättäisenä sunnuntaina. Robo-shopissa olisi voinut rakentaa itse oman robotin elektroniikkaromusta. No,… Lue loppuun
