U – Ulkomaat
Täräytetään tämä nyt suoraan: suomalaisfirmat ovat yllättävän pelokkaita palkkaamaan henkilöitä, jotka eivät puhu suomea ensimmäisenä tai toisena kotimaisena kielenään. Potentiaalia olisi. Helsinkiläisistä 15% puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Ulkomaiden kansalaisia Helsingissä on noin 10%. Valtaosa heistä on tullut Suomeen töihin, opiskelemaan tai rakkauden vuoksi.
Ei liene ylläri, että suomalaisen IT-alan työpaikkojen suurin yksittäin kansainvälistäjä on ollut Nokia. Näin nokianjälkeisenä aikana mulla on sellainen tuntuma, että softatuotefirmoissa työntekijäkaarti on keskimääräistä kansainvälisempää. Nokiaa on myös kiittäminen, että suomalainen insinööri ei enää kainostele rallienglantiaan, vaan ymmärtää, että se on vain yksi lingua francan murre – ja sillä mennään.
En tiedä, pitääkö seuraava paikkaansa, mutta mulla on sellainen tutina, että Suomessa työskenteleville ulkkareille lasikatto on vielä matalammalla kuin vaikkapa naisille. Kansainvälisten yrityskauppojen myötä ulkomaalaisia johtajia on toki suomalaisfirmojenkin johtopalleilla. Mutta jos katsotaan suomessa pidempään asuneita ja töitä tehneitä ulkkareita, jotka olisivat edenneet firman sisällä tiimin vetäjiksi tai johtopaikoille – heitä on vähemmän. Onkohan tästä jotain tutkimustietoa?
Olen myös tehnyt sellaisen arkijärkeen perustuvan päätelmän, että firmat, jotka tähtäävät kansainvälisille markkinoille, ovat avoimempia palkkaamaan ulkkareita. Tämä muutaman vuoden valloillaan ollut start-up-pöhinä on ihana ei pelkästään aktiivisen meiningin ja yritteliäisyyden vuoksi vaan myös siksi, että Suomessa on vihdoin valloilla yrittäjäsukupolvi, jolle on ihan luonnollista tähdätä heti kansainvälisille markkinoille, siis muuallekin kuin Venäjälle.
Start-uppien ja Slushin myötä ulkomaiset sijoittajat ovat alkaneet kiinnostua Suomesta. Tai siis tuskinpa he yksin Suomesta maana ovat kiinnostuneita, vaan täällä toimivista firmoista. Ja tässä olisi mun mielestä medialla taas kansanvalistajan työtä tehtävänä: Yhtäällä haikaillaan, että voi kun Suomeen pitäisi houkutella enemmän ulkomaalaisia investointeja, ja toisaalla kauhistellaan, kun ulkomainen firma ostaa osan tai kokonaisuuden suomalaisesta firmasta ja että kuinka meidän nyt käy. Meillä on hyviäkin tarinoita firmoista, joilla on ulkomainen omistaja, joiden toiminta tuo Suomeen työpaikkoja ja verotuloja ja joiden bisnesalue on koko maailma. Eikös tämä ole ihan hyvä juttu?
Aivan oikein. Näin on, ja data on hieman vanhempi, mutta tutkittu, että Suomessa ”ongelma-ulkomaalaiset” ovat murto-osa. On ja oli osaavia ulkomaalaisia, jotka edes puhuu suomea työttömänä JO ennen kriisiä ja aina on ollut.
Click to access talent_available.pdf
IT ala on huomaattavasti parempi kuin muut. Ja pääkaupunkiseutu. Muut paikat ovat aivan toivottomia.
On firmoja (mm. minun työnantajani), joka on avoinmielinen ja töissä ihmiset eri maista. Iso poikkeus! Yleensä lasikatto on matala, mutta onnistuin ent. työpaikalla 18-hlön tiiminvetäjäksi, sekin oli iso poikkeus. Olen ollut sekä Suomessa, että omassa kotimaassani ”ulkopuolisena” (syntynyt muualla ja vertailuni on seuraava:
– aksentti tuo pelkoa, puhuuko henkilö tarpeeksi hyvin suomea, varsinkin asiakaspalvelussa (joten ulkomaalaisia löytyy edelleen eniten siivoushommista). Saksassa taas jopa pankkineuvoja tai välittäjä voi olla ulkomaalainen. Eri aksentit ja ulkonäöt on jokapäiväinen juttu.
– firmat pyrkii samalaisuuteen, ei erilaisuuteen tai erikoisosaamiseen mm. osaamista työkulttuurista ja muista kieleistä Suomessa harvoin hyödyntään, toisin kuin Saksassa. Taas oma kokemukseni on poikkeus ja molemmille osapuolelle tulee tästä vain hyvä mieli.
– On tutkimusta, että edes suomalaisille on hankalaa löytää työtä, jos on työkokemusta tai koulutusta ulkomailta (tai on ollut pitkä aika ulkomailla). Se on ala-arvoinen työnantajille yleensä. Sille on omat tukiryhmät mm. Caisalla. Täysin eri juttu Saksassa, se on muoti ja etu.
– Työelämässä on erittäin jäykkä asenne, jos ulkopuolinen haluaa aiheuttaa muutoksia. Itsetunnon kyse, että ehdotusta ei edes käsittelä, koska ”me tiedetään paremmin”, miten asiat tehdään. Ja se on jo tehty aina näin. Tappava lause. Törmäsin siihen esim. ammattijärjestön (varsinkin julkisilla puolella) työssä.
– Monilla on iso haaste kokea yhteenkuuluvuutta sosiaalielämään, vaikka kieltä puhuisi. Huomaisin, että suomalaiset ensin mietti, miten toinen on ”erilainen” silloin kuin itse mietin (tai aina yritin miettiä) mikä ihminen se on, passi-vakuunaa huolimatta. Kuulen lähes päivittäin ”miten muukalaiset” tekevät asioita ja miten väärin se on. Väsyttää nyt 17 vuoden jälkeen…